Kryptovaluutat käsitellään Suomessa verotuksessa omaisuutena, ei virallisena valuuttana. Tämä tarkoittaa, että kun yksityishenkilö myy, vaihtaa tai käyttää kryptovaluuttaa, syntyy yleensä verotettava tulo tai vähennyskelpoinen tappio. Tässä oppaassa käydään selkeästi läpi kryptovaluuttojen verotuksen perusasiat Suomessa yksityishenkilön näkökulmasta. Aiheina ovat myyntivoitot ja -tappiot, kryptojen vaihtaminen toisiin kryptovaluuttoihin, ostot ja pitkäaikainen holdaus, lahjoitukset ja siirrot, staking-tuotot, NFT-omaisuuden verotus, DeFi-tuotot sekä airdropit.

Myyntivoitot ja -tappiot

Kryptovaluutan myynnistä saatu voitto on verotuksessa luovutusvoittoa, joka verotetaan pääomatulona. Vastaavasti tappio on luovutustappio, jonka voi tietyin ehdoin vähentää pääomatuloista.

Keskeiset periaatteet

Verokanta

Kryptovaluuttojen luovutusvoitot verotetaan pääomatuloveroprosentein. Voittojen veroprosentti on 30 % aina 30 000 euroon asti vuodessa, ja 34 % siltä osin kuin pääomatuloja kertyy sen yli. Esimerkiksi 40 000 € vuosivoitosta veroa maksetaan 30 % 30 000 eurosta ja 34 % 10 000 eurosta.

Vähäinen myynti (1 000 € sääntö)

Suomessa on olemassa verovapaus pienille omaisuuden myynneille. Jos verovuonna kaikkien luovutustesi (esimerkiksi kryptot, osakkeet ym.) yhteenlasketut myyntihinnat ovat enintään 1 000 €, niiden luovutusvoitot ovat verovapaita eikä luovutustappioita vastaavasti voi vähentää. Huomioi, että raja koskee myyntien kokonaissummaa, ei voittoa. Jos myyntien yhteissumma ylittää 1 000 € edes vähän, tämä verovapaus ei sovellu lainkaan ja kaikki voitot verotetaan normaalisti.

Hankintamenot ja FIFO

Myyntivoitto lasketaan myyntihinnan ja hankintahinnan erotuksena. Kryptovaluuttojen hankintahintana käytetään yleensä alkuperäistä ostohintaa lisättynä mahdollisilla kuluilla (esim. välityspalkkiot). Verohallinto edellyttää FIFO-periaatteen (First In, First Out) käyttöä: ensimmäisenä hankitut yksiköt katsotaan myydyiksi ensin. Tämä vaikuttaa siihen, mikä hankintahinta kuhunkin myyntiin kohdistetaan, joten on tärkeää pitää kirjaa ostoajoista ja -hinnoista.

Hankintameno-olettama

Vaihtoehtoisesti hankintamenoa laskettaessa voi hyödyntää hankintameno-olettamaa. Tämä sääntö tarkoittaa, että voit halutessasi käyttää hankintahintana vähintään 20 % myyntihinnasta (alle 10 vuoden omistusajalla) tai 40 % myyntihinnasta (vähintään 10 vuoden omistusajalla) sen sijaan, että käyttäisit todellista ostohintaa. Hankintameno-olettamaa kannattaa käyttää, jos et ole säilyttänyt tarkkoja ostotietoja tai jos se tuottaa sinulle pienemmän verotettavan voiton kuin todellinen hankintahinta.

Tappioiden vähentäminen

Kryptovaluuttojen myyntitappiot kannattaa ilmoittaa verotuksessa, sillä ne ovat vähennyskelpoisia. Luovutustappio vähennetään ensisijaisesti saman vuoden luovutusvoitoista. Jos sinulla on enemmän tappioita kuin voittoja, ylijäävän tappion voi vähentää muista pääomatuloista (kuten vuokratuloista) samana vuonna. Mahdollinen edelleen vähentämättä jäänyt tappio siirtyy vähennettäväksi seuraaville viidelle vuodelle. Huomaa, että vain realisoituneet tappiot myynneistä ovat vähennyskelpoisia – esimerkiksi hakkeroinnin tai pörssin konkurssin takia menetettyä kryptovarallisuutta ei valitettavasti voi vähentää verotuksessa.

Kryptovaluuttojen vaihtaminen toisiin kryptovaluuttoihin

Kryptovaluutan vaihtaminen toiseen virtuaalivaluuttaan on verotuksellisesti samanlainen tapahtuma kuin myynti. Jokainen vaihto katsotaan yhdeksi luovutustapahtumaksi, jossa vaihdettavasta kryptosta realisoituu voitto tai tappio. Käytännössä voit ajatella vaihtoa kahden askeleen sarjana: ensin luovutat vaihdossa antamasi krypton ikään kuin euroiksi senhetkisellä vaihtokurssilla, ja heti perään hankit toisena askeleena uutta kryptovaluuttaa näillä euroilla. Verotuksen kannalta tulos on sama – alkuperäisestä kryptosta syntyy luovutusvoitto tai -tappio riippuen sen arvon muutoksesta.

Esimerkiksi jos vaihdat Bitcoinia Ethereiksi ja Bitcoinin arvo on noussut sitten ostosi, sinulle syntyy pääomatulona verotettavaa voittoa tuon arvonnousun verran. On tärkeää huomata, että kryptosta toiseen vaihtaminen ei ole verovapaata, vaikka rahaa ei nostettaisi pankkitilille. Jokainen krypto–krypto-vaihto on ilmoitettava verotuksessa samalla tavoin kuin myynti.

Uuden vaihdossa saadun kryptovaluutan hankintamenoksi muodostuu sen arvo vaihtohetkellä (joka vastaa luovutetun krypton myyntihintaa). Kun myöhemmin myyt tai jälleen vaihdat tuota saamaasi kryptoa, sen hankintahintana käytetään tätä vaihtohetkellä määritettyä arvoa.

Samankaltainen verokohtelu koskee myös ostoksia kryptovaluutalla. Jos esimerkiksi maksat tuotteesta tai palvelusta kryptolla, verotuksessa se käsitellään niin, että olet myynyt kyseisen kryptomäärän euroiksi tuotteen hinnalla. Tällöin mahdollinen arvonnousu kyseisissä kryptoissa realisoituu luovutusvoittona, josta on maksettava pääomatulovero.

Ostot ja pitkäaikainen holdaus

Pelkkä kryptovaluutan ostaminen (euroilla tai muulla virallisella valuutalla) ei aiheuta veroseuraamuksia. Voit ostaa kryptoja pörssistä tai muualta, ja omistuksesi arvon nousu tai lasku ei itsessään synnytä veroa ennen kuin luovutat (myyt, vaihdat tai käytät) krypton.

Pitkäaikainen holdaus tarkoittaa kryptovaluutan säilyttämistä pitkään myymättä sitä. Holdatessa et maksa vuosittain veroja arvonmuutoksista; verotus tapahtuu vasta realisoinnin yhteydessä. Pitkä sijoitushorisontti voi kuitenkin vaikuttaa verotukseen hankintameno-olettaman kautta: jos omistat kryptovaluuttaa yli 10 vuotta ennen sen myymistä, voit hyödyntää 40 %:n hankintameno-olettamaa, mikä pienentää verotettavan voiton osuutta. Alle 10 vuoden omistusajalla hankintameno-olettama on 20 %.

Pitkäaikaiselle sijoittajalle tämä tarjoaa etua erityisesti silloin, jos krypton arvo on noussut huomattavasti alkuperäisestä ostohinnasta. Pitkän aikavälin sijoittajan tärkein velvollisuus on säilyttää tiedot kunkin hankinnan kustannuksista (hankintahinta euroissa sekä hankinta-ajankohta). Kun joskus päätät myydä, tarvitset nämä tiedot voiton/tappion laskentaa varten.

Mikäli siirrät kryptoja omasta lompakostasi tai tililtäsi toiseen omaan lompakkoosi säilytyksen aikana, sillä ei ole vaikutusta verotukseen – sisäiset siirrot itselle eivät ole myyntiä eivätkä siten laukaise veroa.

Lahjoitukset ja kryptojen siirrot

Kryptovaluuttojen siirtojen verotus riippuu siitä, onko kyse omien varojen siirtämisestä vai lahjan antamisesta tai saamisesta:

Omien lompakoiden väliset siirrot

Kun siirrät kryptovaluuttaa omasta hallustasi toiseen omaan lompakkoosi tai omalle tilillesi (esimerkiksi pörssistä omaan hardware-lompakkoon), kyseessä ei ole verotettava tapahtuma. Omistaja ei vaihdu, joten siirto ei laukaise myyntivoittoa eikä muutakaan veroa. Dokumentoi kuitenkin siirrot, jotta voit tarvittaessa osoittaa verottajalle, että kyseessä oli vain oma varojen siirto paikasta toiseen.

Kryptovaluutan lahjoittaminen (annetut lahjat)

Jos lahjoitat kryptovaluuttaa toiselle henkilölle ilman vastiketta, se katsotaan lahjaksi ja omistusoikeus siirtyy. Tällä on kaksi verotuksellista seurausta:

Lahjanantajan luovutusvoitto

Lahjoittajalle lahjoitushetki on luovutustapahtuma. Verotuksessa lahjoittaja lasketaan ikään kuin myyneeksi lahjoitetun krypton sen lahjoitushetken arvoon. Jos lahjoitetun krypton arvo lahjoitushetkellä on korkeampi kuin mitä lahjoittaja itse aikoinaan maksoi (hankintahinta), lahjoittajalle syntyy luovutusvoittoa, josta hänen tulee maksaa pääomatulovero. Käytännössä lahjoittaja raportoi lahjoittamansa kryptomäärän veroilmoituksellaan samaan tapaan kuin olisi myynyt sen tuonhetkisellä hinnalla.

Lahjansaajan lahjavero

Saajalle krypto on lahja, josta voi joutua maksamaan lahjaveroa. Suomessa lahjaveroa maksetaan, jos samalta antajalta saatujen lahjojen arvo ylittää 5 000 € kolmen vuoden aikana. Lahjansaajan on siis selvitettävä lahjan arvo euroissa lahjoitushetkellä ja tarkistettava, ylittääkö se tämän rajan (ottaen huomioon myös muut mahdolliset lahjat samalta henkilöltä kyseisen kolmen vuoden jakson kuluessa). Jos lahjan arvo jää alle 5 000 € (yhteensä mainitulta antajalta kolmen vuoden sisällä), lahjaveroa ei mene lainkaan.

Staking-tuotot

Staking-tuotot tarkoittavat kryptovaluutan panostamisesta (esim. proof-of-stake -mekanismissa) ansaittuja palkkioita, tyypillisesti uusina tokeneina. Suomessa stakingilla saadut palkkiot verotetaan pääomatulona. Jokainen staking-palkkiona saatu kryptomäärä on verotettava sinä hetkenä, kun se hyvitetään sinulle (eli kun tokenit ilmestyvät lompakkoosi). Verotusarvona käytetään tokenien käypää arvoa euroissa kyseisellä hetkellä.

Staking-tulot ilmoitetaan veroilmoituksella muuna pääomatulona. Staking-palkkioiden euromäärä toimii myös kyseisten tokenien hankintamenona jatkoa ajatellen. Tämä tarkoittaa, että kun myyt myöhemmin stakingilla ansaitsemasi kolikot, voit vähentää niiden myyntihinnasta sen arvon, joka sinulle jo kerrytettiin ja verotettiin pääomatulona palkkion saantihetkellä.

Näin vältetään samojen tulojen kahdenkertainen verotus: ensin palkkion saantihetkellä verotetaan palkkion arvo, ja myöhemmin myydessä veroa maksetaan vain siitä mahdollisesta arvonnoususta, joka tapahtui palkkion saannin jälkeen.

On hyvä erottaa staking ja louhinta. Kryptovaluutan louhinnasta (mining) saadut tulot verotetaan yleensä ansiotulona, koska louhinta nähdään aktiivisena tulonhankintatoimintana. Staking sen sijaan on passiivisempi tapa ansaita tuloa pelkästä omistamisesta, joten sitä käsitellään pääomatulona.

NFT-omaisuuden verotus

NFT (non-fungible token) -omaisuus viittaa esimerkiksi digitaaliseen taiteeseen tai muuhun uniikkiin digitaaliseen omaisuuteen, jonka omistus todennetaan lohkoketjussa. NFT:idenverokohtelu riippuu siitä, oletko NFT:n alkuperäinen luoja vai ainoastaan ostaja/myyjä:

NFT:n luominen ja myynti (tekijänä)

Jos valmistat eli "minttaat" NFT:n (esimerkiksi luot digitaalisen taideteoksen tokenina) ja myyt sen, saamasi tulo on verotettavaa ansiotuloa. Verohallinnon ohjeistuksen mukaan kaikki alkuperäisen tekijän NFT:n myynnistä saamansa tulot sekä mahdolliset myöhemmin maksettavat rojaltit (royalties) käsitellään ansiotulona. Käytännössä myyntihinta muunnetaan euroiksi myyntihetken kurssin mukaan ja siitä maksetaan veroa progressiivisen ansiotuloverotuksen mukaisesti.

Tekijä voi vähentää tulonhankkimiskuluina NFT:n luomiseen liittyviä menoja (esimerkiksi markkinapaikan palkkiot ja minttausmaksut) ansiotulostaan veroilmoituksessa.

NFT:n ostaminen ja myyminen (sijoittajana)

Jos ostat NFT-omaisuuden ja myöhemmin myyt sen eteenpäin, kyse on normaalista omaisuuden luovutuksesta. Mahdollinen voitto verotetaan pääomatulona luovutusvoittona. Voitto lasketaan myyntihinnan ja hankintahinnan erotuksena euroissa. Hankintamenoon voidaan sisällyttää NFT:n ostohinta (muunnettuna euroiksi ostohetkellä) sekä ostoon ja myyntiin liittyneet kulut, kuten palvelun veloittamat markkinapaikkamaksut ja lohkoketjun transaktiomaksut.

Mikäli myyt NFT:n tappiolla suhteessa ostohintaan, syntyy luovutustappiota, jonka voit vähentää kuten muutkin sijoitustappiot pääomatuloista. NFT:n jälleenmyyntiä verotetaan näin ollen samalla periaatteella kuin kryptovaluuttojen myyntiä.

DeFi-tuotot (lainaus ja yield farming)

Hajautetun rahoituksen (DeFi) palveluista saadut tuotot ovat yleistyneet kryptosijoittajien keskuudessa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kryptovaluuttojen lainaaminen korolla sekä yield farming -strategiat, joissa lukitaan varoja DeFi-protokolliin tuottojen saamiseksi.

Kryptojen lainaaminen (korkotuotot)

Jos lainaat omia kryptovaluuttojasi esimerkiksi DeFi-alustalle ja ansaitset siitä koronkaltaista tuottoa, tuo korkotulo on verotettavaa pääomatuloa. Kryptovaluutoista saadut korot rinnastetaan muuhun sijoitustuloon.

Kun saat korkoa maksettuna kryptovaluuttana (esimerkiksi palvelu hyvittää tilillesi periodisesti tietyn määrän kryptoja korkona), sinun tulee ilmoittaa sen arvo euroissa sinä hetkenä, kun korko kirjautuu sinulle. Periaate on sama kuin jos saisit pankkitalletuksestasi korkoa: tulo verotetaan sinä vuonna, jona se on sinun nostettavissasi. Muista selvittää kertyneen korkokrypton euroarvo ja raportoida se kyseisen vuoden pääomatulona.

Yield farming ja likviditeettipoolien palkkiot

Yield farmingilla tarkoitetaan yleensä sitä, että sijoitat kryptovaluuttoja likviditeettipooliin tai muuhun DeFi-sopimukseen ja saat vastineeksi palkkioita – esimerkiksi uusia tokeneita tai osuuden swap-tapahtumien tuotoista. Nämä tuotot ovat verotettavaa pääomatuloa niiden saantihetkellä.

Käytännössä jokainen kertyvä palkkio, jonka voit nostaa tai joka lisätään saldoosi, tulisi arvostaa euroiksi sen kertymishetken markkina-arvon mukaan ja ilmoittaa kyseisen vuoden tulona. Jos palkkio maksetaan automaattisesti lisäämällä se suoraan pääomaasi (esimerkiksi yield farming -positiosi kasvaa uudelleeninvestoinnin myötä), on suositeltavaa ainakin vuositasolla selvittää kertyneen tuoton arvo euroissa ja raportoida se verottajalle.

Huomioi, että Verohallinnolla ei toistaiseksi ole yksityiskohtaisia ohjeita jokaiselle DeFi-tuoton tyypille. Varovaisimman tulkinnan mukaan kaikki tällaiset kryptovaroista saadut passiiviset tulot kannattaa ilmoittaa pääomatulona, jottei myöhemmin tarkentuva sääntely aiheuta ikäviä jälkiveroja ilmoittamattomista tuotoista.

Kuten muissakin pääomatuloissa, myös DeFi-tuottojen hankkimiseen liittyvät suorat kulut (kuten transaktiomaksut tai lainapalvelun palkkiot) ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne kohdistuvat veronalaisen tulon hankintaan.

Airdropit

Airdrop-jaot tarkoittavat tilanteita, joissa saat ilmaiseksi kryptovaluuttatokeneita – esimerkiksi uuden projektin markkinointikampanjana tai olemassa olevan omistuksesi perusteella. Airdropina saatu kryptovaluutta katsotaan verotuksessa lähtökohtaisesti tuloksi saajalle.

Verohallinto ei ole vielä antanut täysin yksityiskohtaista ohjetta airdropien verotuksesta, mutta konservatiivisen periaatteen mukaisesti airdropit kannattaa ilmoittaa verotuksessa pääomatulona. Verokohtelu voi hieman riippua airdropin luonteesta.

Jos tokenit jaetaan siksi, että hallussasi oli jokin toinen kryptovaluutta (ns. omistaja-airdrop), tulo rinnastuu staking-palkkioon ja on siten pääomatuloa. Jos taas kyse on täysin vastikkeettomasta "ilmaisen rahan" airdropista, ei sillekään ole erillistä verovapautta – myös se on syytä ilmoittaa pääomatulona varmuuden vuoksi.

Usein airdropien arvo on hyvin pieni, mutta ilmoitusvelvollisuus koskee periaatteessa myös näitä tapauksia. Kun myöhemmin myyt airdropilla saamiasi tokeneita, voit käyttää niiden hankintamenona arvoa, joka niille määritettiin silloin kun sait ne (eli arvoa, josta maksoit jo veroa tulona). Tällöin mahdollinen myyntivoitto muodostuu vain siitä arvonnoususta, joka tapahtui airdropin saamisen jälkeen.